Mikin juoksukirja

Tänä aamuna teki taas hieman tiukkaa päästä sängystä ylös, mutta onnistuin kuitenkin saamaan itseni ulos rapun ovesta klo 6.16. Tänään en aloittanut lenkkiä heti kotipihasta, vaan siirryin lenkkipolulle reipasta kävelyvauhtia. Alkulämmittely jää valitettavasti yleensä aina tekemättä, joten tämä antoi hyvän kimmokkeen harrastaa moista jatkossakin. Kävelyn päälle otin vielä noin kilometrin mittaisen verkkaisen hölkän lenkkipolun nollakohtaan, josta käynnistin kellon.

Lenkki tuntui varsin kevyeltä ja helpolta. 5 kilometrin kierros taittui niukasti alle puolen tunnin ilman ylimääräisiä revittelyitä tai kiihdytyksiä. Kotimatkan ohjasin kiertämällä Kivistön pururadan kertaalleen ja sen jälkeen kävelemällä kotiin. Alkulämmittely on monesti käynyt mielessä, mutta nostain syystä se on aina jäänyt tekemättä. Samoin loppumatkan palauttava, verkkaisempi vauhti.

Selkä tuntuu olevan jo lähes normaalissa kunnossa. Ylävartalon kiertäminen hieman tuntuu vielä ääriasennoissa, mutta perjantaina ei ylävartaloa pystynyt kiertämään juuri lainkaan. Todennäköisesti vaiva olisi mennyt ohi täysin ilman mitään lääkitystäkin, mutta yöunta tarvitsevana ihmisenä en olisi tuskieni kanssa saanut nukuttua kuin puolen tunnin pätkiä (tätähän jo testasinkin lääkärillä käyntiä edeltäneenä yönä, en suosittele).

Tämän tai ensi viikon ohjelmaan pitäisi saada vielä sovitettua 30.6. juostavan reitin kiertäminen ennakkoon. Niin, tekosyynä tietysti käytän sitä, että saan tarkistettua oman tavoitteeni, mutta totta kai todellinen syy on parhaiden moponpiilotuspaikkojen etsiminen.

Kävin perjantaina lääkärissäkin näyttämässä vaivaista selkääni. Valitettavasti unohdin termin lääkärin ohjeita kuunnellessani, mutta joku jänteen jumiutuminen oli kyseessä, kun hartioita kääntäessä kipu oli valtava. Naprapaatille en mene, joten hain kirjoitetun reseptin mukaisen lääkityksen (lihaksistoa rentouttavaa kolmiolääkettä ja 600 mg Buranaa). Teho oli tuntuva ja sain yön nukuttua varsin hyvin. Lauantaikin meni varsin mainiosti, vaikka illalla kipu alkoikin jo vähän hiipiä takaisin. Kipu kuitenkin pysyi illan lääkityksen myötä hallinnassa.

Sunnuntaina otin vielä aamuviiden tietämillä Buranan ja puoli kymmenen jälkeen suuntasin jo kevyelle lenkille. Reilu 5 km meni kirjaimellisesti kivuttomasti, eikä tuskia ollut. Luonnollisesti lääkekin vaikutti vielä tuohon aikaan. Mitään rajua lenkkiä en tehnyt, mutta en mitenkään suuresti juoksussa säästellytkään. Aikaa kului reilu puoli tuntia.

Illalla kävin vielä todella lyhyellä lenkillä kahden vanhimman juniorin kanssa. Noin kilometrin kierros parin korttelin ympäri tuntui olevan pienille pyöräilijöille varsin sopiva päätös päivälle. Itsellekin jäi varsin hyvä mieliala, sillä selkä ei enää juurikaan ilmoitellut itsestään. Illalla tuli vielä varmuuden vuoksi lääkittyä itsensä, mutta tänään olisi tarkoitus räpistellä päivä ilman mömmöjä. Lenkille voisi pyrkiä taasen tiistaina.

Selkä alkoi vihoittelemaan toissailtana, vaikka en tietääkseni ole nostanut mitään nolosti. Mojovasti vihlova kipu alkoi työpäivän jälkeen ruokapöydästä noustessani (vihjaileeko elimistö, että ruokailutottumukset ovat vääräinlaiset?). Ensimmäinen yö oli särkylääkkeen avulla kohtalaisesti nukuttu.

Eilen aamulla lääkitsin itseäni jälleen ja vielä töistä lähtiessäni. Illalla kivusta ei ollutkaan juuri viitteitä, joten perunanistuttaminen ja turvesäkkien nostelu ei tehnyt tiukkaa. Ja kun illalla olo ei ollut tuskainen, jätin särkylääkkeen nukkumaan mennessäni ottamatta. Seurauksena oli herääminen jokaisella kyljenkääntämisellä ähinän ja vihlomisen kera.

Pieni masokisti sisälläni nostaa päätään ja tarkoitus olisi yrittää selvitä tämä päivä ilman kivunlievitystä. Lääkärille selkää tuskin kannattaa mennä näyttämään – tuskin matkaan jäisi särkylääkereseptiä kummempaa. “Nyt täytyy levätä muutama päivä ja olla nostelematta mitään”, voisin kuvitella lääkärin ohjeen olevan. Sehän onnistuukin hyvin kolmilapsisessa perheessä.

Nyt pahin motivaatio-ongelma tuntuu puolestaan olevan voitettuna, sillä lenkille tekisi mieli lähteä. Vai kokiko henkinen ongelma jonkin sortin muodonmuutoksen ja materialisoitui selkääni? Täytynee tämä päivä kuitenkin jättää lenkkeilyn osalta vielä väliin ja ihmetellä lauantaina tilannetta uudelleen.